perjantai 17. elokuuta 2018

VIIS VUOTTA

Tiiättekö ku joskus elämä on vaa liikaa?
Tiiättekö ku se on hyvällä tavalla liikaa?

Mie oon nyt viiden vuoden sisää;
- valmistunu lukiosta
- pitäny välivuoden
- päässy ammattikorkeaan
- alottanu tutoroinnin
- lähteny opiskelijakuntatoimintaan
- päässy viestintävastaavaks
- päässy tapahtumavastaavaks
- alottanu radiotoiminnan
- toiminu markkinointipäällikkönä
- suorittanu kolme harjottelua
- suorittanu yli 200 opintopistettä
- jne.

Ja kaikki tää niin, että en koskaa lukenu kokeisii peruskoulussa, lintsasin tunneilta, en tienny yhtää mitä aion tehä välivuotenani, kävin kolme kertaa pääsykokeissa, hakeuduin väärälle alalle, en tykänny esiintymisestä, en ollu koskaan kunnon töissä ja muutenki elämä on tykänny vähä heitellä sitä ns. loskaa niskaan.

Ei kukaa oo täydelline eikä kaikki tee aina oikeita valintoja. Ihmiset kokee asioita eri tavalla ja toisten kokemaa ei saa vähätellä. Siltikään en usko, että meille kaikille on jaettu saman verran onnenlahjoja, mut uskon vahvasti, että sen takia joillekkin on annettu enemmän vahvuutta selvitä niistä vaikeista asioista.

Mie oon tähä mennessä ja just tällä hetkellä nii ylpee itestäni.

Nyt oon opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtaja, ilmottautunu opinnäytetyöprosessiin ja hakemassa Suomen opiskelijakuntien liittoon SAMOKiin hallituksen jäseneksi. Tälläki hetkellä duunailen sellasia asioita, joita en osannu kuvitellakkaa viis vuotta sitte. Voi kunpa voisin vaa joskus kertoo kaiken.

Tähä välii shameless self-promo miun kampanjasivuista: https://www.facebook.com/tiiasamokiin

Miulle on tapahtunu suoraa sanottuna nii helvetisti kaikkee elämäni aikana ja oon kokenu vaikka mitä. Sanon näin nyt ja luen tätä taas viiden vuoden jälkeen - ja nauran. Kovaa.

Mie en jaksa oottaa että kasvan, opin ja elän lisää. Joka päivä kehityn, koen ja tunnen. Siis en ois uskonu (taas) löytäväni itestä tällasta ällöä puolta, mut on tää elämä vaa ihanaa!

-Kedu-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti