tiistai 13. lokakuuta 2015

Tämä laiskiainen sai kuitekin harjoittelupaikan | This sloth got a practical training place after all

Nyt on ensimmäinen harkkapäivä takana!

HUHHEIJAA!

Kerrotaanpas hieman taustaa tämän syvän huokaisun takaa.

Olipa kerran nuori opiskelija tyttö, jolla ei ollut harjoittelupaikkaa vain viikkoa ennen harkan alkamista.
Jep, se olin mie.
Osakseen omaa laiskuuttaan, hajamielisyyttään ja henkilökohtaisen elämän tapahtumia syyttäen, en ollut löytänyt harkkapaikkaa ajoissa.
Olin kyllä soitellut ja laittanut sähköpostia miuta kiinnostaviin paikkoihin, mutta tosi hitaalla tahdilla ja aika alkoi loppumaan.

Sain harkkapaikan 4 arkipäivää ennen harkan alkua.


Maanantaina (5.10.) soittelin paniikissa kaikki paikat läpi, mitä keksin.
Osasta ei vastattu ja muista vastattiin kieltävästi.
Laitoin myös noin miljoona sähköpostia - tai luin vanhoja, jotka olivat kaikki kieltäviä.
Alunperin olin kiinnostunut päihde- ja/tai mielenterveyspuolesta, mutta vaihdoin kohdealuetta jo aika kauas siitä, sillä oli enää viikko aikaa löytää edes joku paikka.
Lahessa sen oli oltava asumis- ja taloudellisista syistä.

Soitin kyllä stressi-kuumotus-paniikki-ärsytys-romahdustilassani yhteen paikkaan Lappeenrannan suuntaan, mutta (onneksi) sieltäkin tuli kieltävää, sillä en realistisesti ajateltuna olisi voinut siellä asua kymmentä viikkoa.

Masennuksissani lopetin soittelun n. 3 tunnin yrittämisen jälkeen.
Siitä alle tunnin päästä miulle soitettiin takasin yhdestä numerosta, johon olin aiemmin soittanut.

Pidin jälleen mainospuheeni:
"Moi, mie oon Tiia. Toisen vuoden sosionomiopiskelija LAMKista ja etin harkkapaikkaa. Tässä on vaan sellanen juttu, että harkan ois tarkotus alkaa ensi maanantaina...."

Sieltä vastattiinkin ettei heillä ole ketään harkassa, mutta hänen täytyisi vielä varmistaa iltavuoroon tulevilta sosionomeilta, miten harjoittelu onnistuisi - ja sanoi soittavansa huomenna uudelleen.

Tämä oli paras vastaus, mitä olin saanut koko etsimisaikana, joten jaksoin vielä odottaa yhden päivän romahtamatta täysin.

Seuraavana päivänä olin malttamaton, sillo soittoa ei kuulunut aamulla tai aamupäivällä, kuten olin jostain syystä olettanut. Soitin siis sinne ja sainkin pian vastaukseni: tervetuloa harjoitteluun!


Sovimme tapaamisajan, kiitin paikasta, suljin puhelimen ja tein voitontanssin.
Sitten muistin, että unohdin kysyä paikan tietoja yhteen lomakkeeseen.
Jouduin heti tekstaamaan perään, että saisinko sähköpostiosoitteen, josta voisin tiedustella lisää - nolotti liikaa soittaa.. :D

Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.
Nyt sitten 10 viikkoa duunia - ja ainakin ekat pari viikkoa menee varmaan jännityspäissään ihan sukkelasti ohi.

Päivittelen jossain kohtaa lisää harkkajuttuja, miten sujuu, mikä fiilis, jne. :)
Kyselkää, jos tulee nyt jotain mieleen!

T e r v e i s i n 
KEDU

-- IN ENGLISH --

First day of practical training is finally done!

PHEW!

Let's tell you the story behind this deep sigh.

Once upon a time there was a young girl student without a practical training place only a week before the training was supposed to start.
Yeap, it was me.
I partly blame my own laziness, absent-mindedness and incidents in my personal life that I didn't find a training place earlier.
I had been calling and sending emails to places I was interested in, but I was sluggish and time was running out.

I got a practical training place 4 working days before the training actually started.

On Monday (5.10.) I panicked and called literally everywhere.
Some didn't pick up and others just said no.
I also send about a million emails - and read old replies, which were all negative
I was interested in working with intoxicant abusers and/or people with mental disorders, but I switched my focus group pretty far from that, because I only had a week to find something.
The place had to be in Lahti, because of housing and financial reasons.

I had a stress-terror-panic-irritation-breakdown moment and I did call one place in Lappeenranta, but (luckily) they also said no. Realistically I couldn't have spent 10 weeks there.

After 3 hours of trying and getting turned down, I stopped calling.
About an hour passed and a number I had called earlier called me back.

I threw in my pitch again:
"Hey, my name is Tiia. I've just started my second year of bachelor of social service studies in Lahti UAS and I'm searching for a practical training place. Here's just a one little twist.. The training should start next Monday.."

They answered that they have no one training at the moment, but they'd have to run this through the employees that has the bachelor of social service qualification. They said that they'd call back tomorrow.

This was the best answer I had gotten so far, so I managed through one more day without getting an absolute mental breakdown.

The next day I was too impatient - and because they didn't call me in the morning or right after midday, I called them. I got my answer quickly: welcome to practical training!


We set a date and a time, I thanked them for the training place, closed the phone and danced a little victory dance.
Then I remembered that I was supposed to ask some information for a form.
I had to text them right back to ask for an email address, so I could get some info - I was too embarrassed to call them again.. :D

But all's well that ends well.
Now I'm working there for 10 weeks - and couple of the first weeks probably goes past in a nervous haze very quickly.

I will be updating something of my training later, how's going and what am I feeling, etc. :)
Ask me, if you have anything in mind!

G r e e t i n g s
KEDU

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti